~*~ Perhonen ~*~

Jonkun muun silmien kautta!

Näin eilen perhosen,
liitäen lensi pehmesti pilvien halki.
Siivet hohtaen sateenkaaren väreissä
auringonsäteiden heijastamana
Hän lensi tarpeeksi lähelle kuullaakseen.

Sanoin, "Olisi ihana lentää kanssasi
ja purjehtia taivaan halki niinkuin sinä teet.
Näyttää kovasti hauskalta,
päästä lentäen tervehtimään kesäaurinkoa."

"Mutta minulla ei ole sinun siroa olemustasi.
Minulla ei ole siipiä,
ainoastaan nämät kahdet käsivarret.
Minut on suunniteltu kävelemään ympäriinsä,
jalkani tarvitsee koskettaa maata. "

Sitten taianomaisella äänellään
Perhonen puhutteli minua,
kertoen mikä hänen toiveensa oli.

Hän sanoi,
"Mitä minä haluaisin eniten mailmassa,
olisi kävelyä maaperällä sinun kanssasi.
Puristaa maan multaa varpaitteni välistä

tuntea pehmeän aamukasteisen ruohon

kutittavan jalanpohjiani
tai koskettaa sormellani nenänpäätäni.

Rakastaisin jos kerrankin vain
voisin kävellä ilman määränpäätä,
ihmisjaloin kosketellen maata."
"Mutta minulla ei ole kaksi jalkaa jotka heiluisi,
ei ole käsivarsia, ainoastaan nämät kaksi siipeäni."

Ja niin me jatkoimme kukin omille tahoillemme,
mietiskellen, ihmetellen ja yllättyneinäkin.
Koska me molemmat olimme oivaltaneet sen suuren ihmeen,
Jumalan kalliin lahjan meille,
toistemme silmien kautta
jota itse emme pystyneet yksin näkemään.

Lahjan jonka jokainen elävä olento on luotu kantamaan,

Elämisen Ihmeen !

Sivun, osa kuvista, taustat itse tehnyt, Runon osittain suomentanut ja laatinut: